Valokuvausta

Pennut liikkuvat ja mönkivät iloisesti, mutta kuvaan lähinnä nukkuvia pentuja. Siihen on hyvä syy. Tässä pentulaatikon äärellä olen ihmetellyt kahta asiaa liittyen valokuvaukseen;

1. Miten ihmiset pärjäsivät ennen digikameroiden aikaa??? Valokuvattiinko pentuja ollenkaan, kun käytettävissä oli 24 kuvaa filmillä, joka kehitettiin joskus kaksi kertaa vuodessa? Ja mitä kuvista tuli, vai tuliko mitään? Olen ottanut nyt jo varmaan tuhat kuvaa pennuista ja niistä on onnistunut hyvin ehkä kolme!

2. Toisekseen, miten ihmeessä MUUT saavat niin söpöjä kuvia pennuistaan?? Olen nähnyt ihania ryhmäkuvia, missä pennut nöpöttävät vieri vieressä. Minun kuvaussessioilleni käy aina näin:

Asetan pennut vierekkäin, kamera laukaisuvalmiina ja hirveällä hädällä näppään kuvan, ennenkuin joku vaihtaa paikkaa...

Kaksi nukkuu. Ei hyvä sekään, mutta ne sentään pysyvät paikallaan. Neljäs on jo ehtinyt kääntyä.

 Sitten lähtee toinenkin...

...ja painaltaa vauhdilla jo ihan väärään suuntaan. Ja kamerakin heilahtaa kun yritän olla niin nopea.

Ja yritän edes saada jotain kuvaa ja laitan nimilaput oikeisiin paikkoihin, mutta Nalle ehtii jo siihenkin väliin.

Ja Bella kiipeää jo herättämään Elviä. Nalle päättää nukahtaa selkä kameraan päin.

Ja Bella menee jo takaisin päin, saatuaan Elvinkin hereille.

Sitten osa lapuista on ties missä pentujen alla ja järjestys on vaihtunut, enkä enää tiedä kuka kukin on. Näyttää siltä, että Bellakin on jo nukahtanut, mutta vauhtia riittää silti. Ne nukahtelevat sekunnissa, mutta saattavat silti mönkiä eteenpäin.

Ja taas mennään. Ei tule vuoden pentukuvaajapalkintoa tälläkään otoksella...

...eikä tällä. Huolestunut äiti ei suostunut enää pysymään poissa, vaan rojahtaa paikalle. Lilin saapumista kuvaa parhaiten juuri sana "rojahtaa". Hän vain astuu näyttämölle ja rojahtaa pentujen viereen ja aikaa siihen liikehdintään ei kulu kuin sekunti, joten siihen on mahdoton varautua.

Ihmettelen aina, ettei kukaan kuitenkaan jää alle. Sen jälkeen alkaa armoton kilpamöngintä emon nisille ja jo heti seuraavassa sekunnissa ainakin kaksi pentua on saanut jo niin tiukan otteen nisistä, ettei kuvausta enää voi jatkaa.

Tänään olisi pitänyt keskittyä kuvaamaan Jäbää, joka ei koko kuvauksen aikana liikahtanut kertaakaan.

*huokaus*

Ehkä huomenna on parempi kuvauspäivä.