Lilikin kenties ihmettelee samaa, kun joskus taas uskaltautuu lenkille ja alkaa haistella ympärilleen. "Mitä ihmettä! Täällä nämä kaverit vaan ovat kävelleet ja merkkailleet näitä ruohonkorsia, vaikka meille on syntynyt neljä ihanaa pentua." Nyt kun Lili käy ulkona, se on todellakin pikatoimitus pihalla ja takaisin pentulaatikkoon. Yritin kävelyttää vähän pitemmällekin, että vatsa saataisiin toimimaan ja kuuliaisesti Lili kulki samaan suuntaan kuin minäkin, mutta tuijotti koko ajan levottomana minua. Ei haistellut, ei mennyt tien sivuun mitään tehdäkseen, vaan tapitti kiinteästi minua, kuin sanoakseen, että etkö tajua? Minua odotetaan! Tajusinhan minä ja oli pakko kääntyä takaisin, jolloin pikkuäiti laukkasi hihna kireällä takaisin pentulaatikolle.
Nukuin pentulaatikon vieressä ja heräsin muutaman kerran kun joku pentu piipitti, mutta Lili hoiti heitä huolellisesti. Mielestäni nukuin "koiran unta" ja heräsin pienimpäänkin ääneen. Täysi mysteerio siis oli, että kun aamulla heräsin, tyynyni vieressä valkealla lakanallani oli kaksi istukkaa. Harvoin ilahdun mistään lahjasta niin paljon kuin niistä. (Harmi kun en tajunnut ottaa valokuvaa :-) )
Jos tuo kuulostaa omituiselta, voin kertoa, että asia oli minulle suuri stressin aihe.Tiesin, ettei kaikki jälkeiset ole tulleet ulos. Lilistä sen on huomannut koko ajan ja soittelin siitä jo eläinlääkäriinkin. Aamulla mamma loikoi rauhallisena imettämässä. Hermostunut läähätys oli loppunut, runsas vuoto oli loppunut ja kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti